Metallirahojen kuntoluokitus

Tässä suunnilleen rahojen kuntoluokat 8, 6, 4, 2 omasta kokoelmastani. Setelien kuntoluokitus löytyy täältä. Kuvat ovat ainoastaan suuntaa antavia, luonnossa rahat näyttävät usein hieman erilaisilta kuin kuvassa. Klikkaamalla näet isompana. Huomiota kannattaa ennenkaikea kiinnittää ylemmissä kruunun yksityskohtiin ja alemmissa keskellä olevaan leijonaan.

Jos raha on kulunut eri puolilta eri tavalla merkitään se kauttaviivan / avulla. Ensimmäiseksi ilmoitetaan tunnuspuoli (vaakuna tms.) ja sen jälkeen arvopuoli. Hyvin tyypillisesti esim. suomalainen vuoden 1867 markka on arvopuoleltaan kohtalainen ja vaakunapuolelta kulunut, merkitään 2/4 tai 1?/1. Jos taas kuntoluokka on kahden välissä, niin merkitään esim. vaikkapa 4-5.

Lisäksi kaikenlaiset rikkoumat esim. reunaviat, naarmut, iskunjäljet ym. on otettava huomioon, sillä niiden olemassa olo laskee kohteen arvoa ratkaisevasti. Myöskin väärä puhdistaminen tai kiillottaminen laskee kohteen arvoa merkittävästi, joten älkää missään tapauksessa puhdistako tai kiillottako rahoja!! Kiillotettu raha on useinpien mielestä lähestulkoon keräilykelvoton! Yllä mainittuja vikoja kuvattaessa käytetään usein lyhenteitä, esim. prv = pieni reuna vika. Jos vikoja on monia lisätään perään a, esim. n = naarmu, na = naarmuja, jne...

Joillakin vastaan tulleilla on ollut käytössä termi "Ikäänsä nähden hyväkuntoinen". Valitettavasti iällä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta kuntoluokitukseen. Eikä myöskään sillä onko kohde tavallinen tai harvinainen. Jos käyttää "kuvausta" erittäin hyväkuntoinen, niin sen kunnon on syytä olla n. kl.8. Kuntoa arvoitaessa kannattaakin hetkeksi unohtaa rahan ikä ja myös mikä se on ja luokitella ihan samoin perustein kuin luokittelisi muutaman vuoden vanhan arvottoman rahan.

Ulkomailla käytetty kuntoluokitus ei sovi kovin hyvin yhteen suomalaisen kanssa. Esimerkiksi (G) good (suomennettuna hyvä) vastaa suomessa erittäin kulunutta ja huonoa rahaa! Syykin tähän lienee se, että esim. useita satoja tai tuhansia vuosia vanhoja rahoja ei edes välttämättä ole saatavilla kuin tässä kuntoluokassa, kun taas suomalaisten rahojen ikä on vain runsaat 100vuotta, joten kuntokin on yleisesti sen mukainen.

Huomaa, että ulkomaalaisessa kirjallisuudessa / nettisivuilla näkee lähes poikkeuksetta kuntoluokan EF rinnastamisen suomalaiseen 01 luokkaan ja VF luokkaan 1+ jne. Käytännössä tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa! Alla olevassa taulukossa vastaavuus esitetty SNY:n mukaan. Käytännössä tämä SNY:n luokitus on lähimpänä todellisuutta.

Toivottavasti tästä on edes hieman apua esimerkiksi keräilyä aloitteville. Tutkimalla ylläolevia kuvia voi mielestäni pahimmat virhearviot välttää. Eräs neuvo, jota kuntoluokitukseen perehtymättömän on syytä noudattaa, älä luokittele rahaa paremmaksi kuin kl.6 ellei siinä ole yhtään lyöntikiiltoa jäljellä!